Viimeinen vuosi oli ollut suoraan sanoen täysi katastrofi. Hän oli uskonut elämänsä hymyilevän, sillä hänellä oli mies, jota hän rakasti, sekä asunto ja työpaikka Oslon keskustassa. Jørgen ja hän olivat olleet yhdessä lukiosta saakka ja olivat tietenkin hyvin rakastuneita, mutta siten myös hormonimyrskyjen piinaamia, joita sellaiset suhteet aina tuovat tullessaan. Mutta he olivat pysyneet yhdessä opiskeluaikanaan, eikä mennyt kauaa, ennen kuin he muuttivat yhteen ja alkoivat suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Mutta siitä ei tullutkaan mitään nyt, kun Jørgenin kolme vuotta kestänyt suhde tähän Mereteen oli eräänä päivänä tullut ilmi. Sitä seurannut tilinteon hetki velloi yhä Beaten mielessä, mutta sitten hän päätti nauttia tästä harvinaisesta kesäpäivästä tässä fantastisessa paikassa, eikä antaisi menneisyyden tuskallisten kokemusten vaivata itseään.Beate kurkotti kohti viinilasia, ja samassa, kun hän käänsi päätään, hän näki miehen. Mies seisoi kivellä hyvän matkan päässä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä niin, että hän näki tämän hyvin ja selvästi... Jännittävää!Lue myös Tulee, ei tule.-