"Do you like what you see?"Kysymys tempaisee minut takaisin todellisuuteen, ja kuivaan kämmensyrjällä suuni nolostuneena ja hämmentyneenä. Hänen äänessään on kuiva sointu, mutta suupielillä viipyilee myös ylpeä hymynkare. Unohdan vastata; tuijotan vain hänen jalkoväliinsä kuin hypnoosin vallassa. Vehkeeni on pysynyt täydessä valmiustilassa, mutta koneeseen nousun yhteydessä aiheutunut hälinä herpaannuttaa keskittymistä. Oma paikkani on koneen etuosassa heti ykkösluokan takana.Hän kallistuu hieman suuntaani. "Saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen?" hän kysyy moitteettomalla yläluokanenglannillaan. Käännän pääni hänen puoleensa. Hän on nojautuneena lähemmäksi kuin luulin. Katson häntä suoraan silmiin. Ne ovat hyväntahtoiset ja lämpimät, ja katse on samaan aikaan vakaan luotettava ja eloisa. Tajuan, etten vielä ole vastannut mitään ja kiirehdin nyökkäilemään innokkaasti."Haluaisitteko joskus päästä lentämään... ykkösluokassa?"Lue myös novellit Puuteri ja Stiletot.-