Kellon käydessä kuusi olin valmiina tien vieressä. Viileänraikas ilma kävi kutitellen mekkoni alle. Se tuntui suloisen kielletyltä. Mitä jos hän ei saapuisikaan? Ajatus sai minussa aikaan inhottavaa hermostuneisuutta. Miksei hän muka tulisi? Enkö minä ollutkin kaikki, mitä hän halusi? Oliko hän pettänyt sanansa joskus aiemmin? Ei, eihän hän ollut. Niinpä tämänkertainenkin hermostuneisuus oli turhaa. Tasan kuudelta hänen autonsa pysähtyi kohdalleni, ja nousin siihen sisään. Hän hymyili minulle. Emme juurikaan puhuneet. Hän pysäköi auton, otti käteni omaansa ja johdatti minut sisään. Seurasin auliisti perässä.Polveni veltostuivat, ja hengitykseni kiihtyi. Hän painoi minua lähemmäksi itseään. Tunsin hänen kehonsa mekkoni ohuen kankaan läpi. Hänen kätensä eivät haparoineet, kun hän riisui vyöni. Valahtava mekkoni ei enää peittänyt alastonta kehoani. Juuri niin kuin hän halusi.Missä olen, ja mitä on tapahtumassa?Lue myös Lämmintä, kosteaa, ihanaa ja Koeajossa.-