Kulutuksen historia on ennen kaikkea osa keskeytymätöntä uskonnollisten, taloudellisten ja teknisten muutosten prosessia, joka ylittää pelkän sosiologisen näkökulman. Eliaksen hovikulutuksesta massakulutukseen se on tie kulutuksen trivialisoinnista välttämättömyydestä kulutuksen sakralisointiin. Kulutuksen varsinainen tavoite, nimittäin vastata välttämättömyyteen, on nyt raivattu vastaamaan haluun: erottumiseen ja samankaltaisuuteen. Määritelmän muutos herättää kysymyksiä nykyään ilmastohaasteen edessä. Miten voimme siis muuttaa elämäntapamme? Onko kulutuksen lopettaminen yhtä kuin talouden pysähtyminen? Voiko ihminen irrottautua kulutusgurusta internetin ja ylimarkkinoinnin aikakaudella?